Kandži
Kandži (jap.漢字 hiragana かんじ katakana カンジ) on kiinalazet hierogliifat, kudamii käytetäh nygyaigazes japounilazes kirjutuslaitos yhtes hiragana da katakana sil'puabelienke, arabialazien numeroinke da latinalazen kirjaimikonke (romandži).
Histourii da alguperä
[kohenda | kohenda tekstu]Kitain kirjallisuš piäsi Japounijah V vuozisualla meijän ajašton jälkeh konfucianien tekstien ta buddhalaisien sutrojen kautti. Enne sidä japanilazil ei olluh omua kirjuttavua. Sendäh gu kiinalaine da japounilaine kielet kuulutah eri kieliperehih da niilöil on prinsipiellisešti eri kielioppi, hieroglifoin adaptacii mäni monis vaihehis:
- Kambun (jap. 漢文): klassiekku kiinalaine kieli, kudai on sovitettu japounilazien kielen lugemizeh eriluaduzien sanajärjestysmerkilöin avul.
- Mannjogana (jap. 万葉仮名): kiinalazien hieroglifoin käytändy yksistäh heijän fonetizen iändön täh japanilazien sanoin kirjutamizes. Man'eganan helpotettulois muodois jällespäi kehityttih kanzallizet kirjaimet - hiragana da katakana.
Lukusistiemu (Onjomi da Kunjomi)
[kohenda | kohenda tekstu]- Onjomi (jap. 音読み - "iänenluku") on Kitain (sino-japounilaine) luvendus. Se on japanilaine fonetiekkuadaptacii alguperäzeh kitailazeh paginah niškoi aigah, konzu hieroglifu oli lainattu. Tavallisesti käytetäh monimutkaisis koostesanois (jap. 熟語 džykugo), kuduat ollah kaksi libo enämbi hieroglifua.
- Kunjomi (jap. 訓読み - "symbolii lugemii") on japounien lugiendu. Tulou alguperäzen japonien sanan sanelendäs, kudai merkičyksen mugah vastavui kitailazeh hieroglifpah.Kkäytetäh, konzu hierogliifi seizou erikseh libo sen rinnal ollah suffiksat (okurigana).