Matematiekku

Matematiekku (griek. μαθηματικά, ’mathēmatiká’) tuli gretsien sanaspäi μάθημα (máthēma), kudai tarkoittau tiijonalua, tieduo vai opastundua. Matematikkua merkiččii griekankieline sana μαθηματικός (mathematikós) tarkoittau ”himokas opastumah”.

Yleisvälizesti hyväksytty matematiekan definicii ei ole olemas; se on puaksuh kuvattu tiedokunnazekse struktuurois, järjestyksis da suhtehis, kudai on histouriellizesti muodostunnuh reaaliobjektoin muodoin lugemizen, miärändämizen da kuvailendan operuatsieloin pohjal.

Matematiekku on histouriellizesti muodostunnuhes objektoin muodoin lugemizen, miärändämizen da kuvailendan operatsieloin pohjal. Matemaattiset objektit luajitah idealisoimalla reaali- tahi toisien matemaattisien objektien ominaisuot ta kirjuttamalla nämä ominaisuot muodollisella kielellä.

Matematiekku ei kuulu luonnontiedoin joukkoh, ga sidä käytetäh niilöis ylen äijäl kui niilöin sisällön tarkah muotoičendas, mugai uvven tuloksen suajes. Se on perustiedo, kudai andau (yhtehizii) kielikeinoi toizile tiedoloile; sil se nägöy niilöin rakentehellistu yhtevytty da avvuttau löydiä luondon kaikis yhtehizii zakonoi.

Piä ozat

Nygyaigaine matemuatiekku jakavuu kahteh piäluadoh: puhtahah matemuatiekkah kudai opastetah sen ičen täh da rakendus matemuatiekkah kudai käytetäh toizis disciplinois

Aritmetiekku: luguloin da niilöin piäl piälimäzien operuatsieloin opastundu.

Algebra: symbolisien manipulointien ta abstraktien rakentehien (ryhmät, rengat, kentät) tutkimini.

Geometrii da topolougii: jatkuvien deformatsieloin aigua säilytettylöin tilasuhtehien, muodoin da ominaisuuksien tutkimine.

Matematiekkuanalyysi: jakso, kudai tutkiu jatkuvii muutoksii rajan, derivatan da integraalin käsityksien avul.

Diskretine matemuatiekku: objektoin tutkimine, kuduat otetah vaiku eriarvozii (grafat, logiekku, kombinatoriekku).