Edvard Ahtia

Lähteh Wikipedii
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Edvard Vilhelm Ahtia (12. kylmykuudu 186715. kevätkuudu 1953) on kielentutkii, opastai, kirjuttai, karjalan kielen kehittäi da tutkii.

Eloskerdu[Kohendele | Kohendele tekstua]

Ahtia oli roinnuhes Dragsvikas umbiruoččilazes perehes. Hänen tuattah, konsulu Edvard Vilhelm Stark oli Tammisaarespäi. Muamah Emma Constance Elodie Ljungberg oli Suvi-Ruočin Kristianstadaspäi rodužin. Tuatan kuoltuu Ahtial pidi jo školavuozinnu muuttua omahizien luo Viipurih, kus häi lähembä kiinnostui suomalažuoh da karjalažuoh. Tämä kiinnostus vai lujeni opastundan aigah Helsinkin yliopistos da Wiipurilazes Ozakunnas.

Opastundu da ruado[Kohendele | Kohendele tekstua]

Ahtia piäzi opastumah Helsinkin yliopistoh vuvvennu 1886. Hänen opastundan piäainehennu oli histourii, sivuainehennu – suomen da ven’an kielet. Yliopiston loppiettuu vuvvennu 1892 händy miärättih ruadoh ven’an kielen opastajakse hänen endizeh školah, Viipurin ruoččilazeh klassizeh litseih.

Viipuris Ahtia aktiivizesti ruadoi kul’tuurualal. Häi oli alguhpanemas Suvi-Karjalan Nuorižoseurua da rubei senaigazen karelianizman henges käymäh tutkimusmatkoih päivännouzupuoleh Karjalah tuttavumah sen kieleh da rahvahah. Oman enzimäzen matkan aigah häi oli yödy Suojärvel kauppumiehen Trofimovan perehes. Hänen tyttäres Irinjas Ahtia sit nai. Hänes rodih innostunnuh karjalan kielen suvaiččii da tutkii.

Ahtiadu tundietah enne kaikkie karjalan kielen anuksenmurdehien tutkijannu. Suojärven murdehen ližäkse, kudaman materjualoi häi rubei panemah tallele vuvvennu 1898, häi keräi tiedoloi sežo Ven’anpuolel olijois karjalasmurdehis. Ga vuvven 1907 jälles Ahtiale ei annettu enämbiä matkustuslubua Ven’ale: ven’alazet virguniekat varattih suomelastu separatizmua levittäjiä miesty. Tämän jälgeh Ahtia syvendyi Suomen puolen karjalan kielen murdehien da rajan taguapäi Suomeh tulluzien pagolazien kielen tallendamizeh.

Suojärven da Ven’anpuolizien Siämärven da Nekkula-Riipuškalan murdehis häi keräi 1930-luvun mennes ylen suuren sanastokeräilemän, kaikkiedah 256 000 sanalippuu. Ahtian kerätty sanasto on otettu vuozinnu 1968-2005 jullattuh Karjalan kielen sanakirjah. Sanaston keriämizen ližäkse Ahtia valmisti karjalan kieliopit. Sen alguoza, iäni- da sanaoppi, nägi päivänvalgien vuvvennu 1938; juondo- da virkehoppi ei oldu painettu hänen eloksen aigah, kui Ahtiangi kerätty karjalan kielen sanakirju.

Ahtia ei olluh vaiku tutkii, häi oli kirjuttai da karjalan kielen ezipuolistai. Hänen ruavon tarkoituksennu oli kehittiä karjalan kielele oma anuksenmurdehih pohjavujua kirjukieldy. Häi kiändi karjalakse ”Uvven Sanan”, kudaman ozat jullattih vuozinnu 1907-1921. Häi kirjutti karjalakse runoloi da piästi ilmah karjalastu rahvahanrunohuttu. Ahtian aigah da vie myöhembigi karjalan kieldy piettih Suomes suomen kielen murdehennu. Jälgivuozinnu, konzu Suomes karjalan kielen tila muutui da kieli sai virrallizen stuatusan, Ahtian ruado karjalan kielen hyväkse rodih tärgiekse da Karjalan Kielen Seura on jullannuh hänen tevoksii.

E. V. Ahtian tevokset[Kohendele | Kohendele tekstua]

  • Rahvahan kandeleh. Karjalan lauluo, virttä, soarnoa da tieduo. Azetelluh E. V. Ahtia. Viiburis: Karjalan kansalaisliiton Itä-Karjalan komitea, 1922. (Uusintapainos: Helsinki, Karjalan Kielen Seura, 2015.)
  • Vieronvirzie. Karjalankieleh keändänyh E. V. Ahtia. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1923.
  • Karjalan kielioppi: äänne- ja sanaoppi. Laatinut E. V. Ahtia. Suojärvi: Karjalan Kansalaisseura, 1936.
  • E. V. Ahtia: Karjalan kielioppi: 2. Johto-oppi. 3. Lauseoppi. Toimitti i lad'd'ai Martti Penttonen. Helsinki: Karjalan Kielen Seura, 2014.