Gennadii Kuprijanov
| Gennadii Kuprijanov | |
|---|---|
| Ammatti: | poliitiekku |
| Rodivui: | 21. kylmykuudu 1905 |
| Roindukohtu: | |
| kanzalližus: | |
| Kuoli: | 28. tuhukuudu 1979 (73 года) |
| Kuolendukohtu: | |
Gennadii Nikolajevič Kuprijanov (21. kylmykuudu 1905 – 28. tuhukuudu 1979) oli nevvostolaine poliitiekku, Kogonevvostoliiton kommunistoin puolovehen Karjalan komitietan enzimäine sekretari (1938-1940), Karjal-Suomelazen nevvostotazavallan Kommunistoin puolovehen keskuskomietietan enzimäine sekretari (1938-1940), generualu-majouru, Karjalan frontan Vojennoin nevvoston jäsen (1941-1945).
Eloskerdu[kohenda | kohenda tekstu]
Kuprijanov rodivui köyhäh muanruadajien pereheh, kudamas oli äijy lastu. Kanzua myöte oli ven’alaine. Kuprijanov ylen hyvin opastui školas. Vuozinnu 1919-1925 ruadoi kirvesmiehenny. Vuvvennu 1920 yhtyi komsomolah. Vuozinnu 1925-1927 kävyi Kostroman gubernien nevvostolazen puolovehen školan luvendoloile. Vuvves 1926 kuuluu Kogonevvostoliiton kommunistoin puoloveheh.
Vuozinnu 1927-1929 ruadoi yhteiskundutiijon opastajannu Soligaličas.
Vuozinnu 1929-1931 oli Soligaličan piirin toimehpaniikomitietan rahvahan opastuksen ozaston piälikönny. Vuozinnu 1931-1932 oli saman piirin Kommuniston puolovehen agitatsien da propagandan ozaston piälikönny.
Vuozinnu 1932-1935 oli Kogonevvostoliiton kommunistizen yliopiston opastujannu.
Vuozinnu 1935-1937 oli Dzeržinskoin toimehpaniikomitietan školien ozaston piälikkö Piiteris, vuozinnu 1937-1938 on Kogonevvostoliiton kommunistoin puolovehen Kuibiševan komitietan enzimäine sekretari. Kezäkuul 1938 Kuprijanovua vallittih Kogonevvostoliiton kommunistoin puolovehen Karjalan komitietan enzimäizekse sekretarikse A. Ždanovan kehoitukses Stalinale.
Talvivoinan aigah ajeli frontale, autoi armiele jygielöis talviololois.
Kuprijanovan käskys lyhyöh aigah oli luajittu raududorogan Petroskoi – Suojärvi -pala.
Karjal-Suomelazen nevvostotazavallan perustettuu hänes rodih Karjal-Suomelazen nevvostotazavallan Kommunistoin puolovehen keskuskomietietan enzimäine sekretari. Puolovehen XVIII konfersiel 20. tuhukuudu 1941 händy vallittih Kogonevvostoliiton Kommunistoin puolovehen keskuskomitietan kandiduatakse.
Ižänmualline voinu[kohenda | kohenda tekstu]
Kuprijanov kävyi bojuloin kentile, oli kontuuzittu da ruanittu. Vuvvennu 1944 jälles Karjalan piäständiä vihaniekois Karjalan frontan erähät piäliköt (generualu Štikov da muut) tahtottih ajua Karjalan rahvastu Siberih da Kazahstuanah da hävittiä tazavaldu. Kuprijanov da Kommunistoin puolovehen keskuskomitiettu kiirehel kerättih materjualat karjal-suomelazen rahvahan urholližuos, kudamat sit annettih Stalinale. Monien histourien tutkijoin mugah juuri Kuprijanovan hyvyös ei roinnuh suurdu Karjalan kandurahvahien iäre ajandua.
”Leningruadan dielo” da kiini otandu[kohenda | kohenda tekstu]
Vuvvennu 1948 A. Ždanovan kuoltuu rodih repressiedy hänenke yhteisruadajien kohtah (”Leningruadan dielo”). Enimät heis ruattih Piiteris. Net koskiettihes sit Kuprijanovahgi. Händy viäritettih jogavuodizes pluanan täyttämättömyös talovuos da muantalovuos, pahua sluavua suannuzien ruadajien kannattamizes, kriitiekan ajamizes da ruavos kollegializen olemattomuos. Erähii viäritändöi kannatti Karjalan nevvostotazavallan Kommunistoin puolovehen keskuskomietietan toine sekretari Jurii Andropov.
Kevätkuun 15. päivänny 1950 Kuprijanovua otettih kiini da työttih Moskovan tyrmäh, kus händy kyzeltih, perrettih da kiuzattih. Kuprijanovua suudittih ammuttavakse, ga jällespäi annettih 25 vuottu luagerii da käskiettih ottua kai omažus, ga jällespäi suvvonpiätös muutettih da Kuprijanov käskiettih panna tyrmäh. Sit tyrmäs olenduaigu lyhendettih 10 vuodessah da omažuttu ei ruvettu ottamah. Kuprijanov oli piästetty tyrmäs 23. kevätkuudu 1956 da reabilitiiruittu 31. heinykuudu 1957. Händy pandih Dvorčoin da puustoloin johtajakse Puškinas.