Hebo

Hebo libo heboine (lat. Equus ferus caballus) on suuri imettäi elätti, kudaman ristikanzu jo ammui kezitti žiivatakse.

Hevon jallas on vai yksi kehitynnyh sormi, kudai on kabjan suojas. Sendäh hevot ollah puarattomatkabjat. Hevon piäkal’l’ukku on piduličču. Sendäh hevon turbu on erinomaine, suurien silmienke, levielöin nenähuogamienke. Piälakal ollah ei ylen suuret kettärät korvat. Hevol on pitkät oččutukat da pitky harju. Harju kazvau yliči pitkän vägevän niškan. Hevon rungu on pyöristynnyh. Kai rungu on lyhyöl karval. Karvu voi olla eri luaduu: ruspakko, valgei, harmai, mustu. Vahnate karvu harmanou ihan gu ristikanzal. Hevon hännäs on pitkät turbiet tukat.

Hebo on älykäs elätti. Sil on ylen hyvä kuulo, hyvä nägö da vainu. Hebo on ylen varovaine, ičenkaččoi elätti. Koskemattomal luonnol hevot eletäh joukolleh. Yksi uveh da läs kymmendy heboččuu. Hebočču kerran vuvves suau sällyn. Kerras se voi suvva yhten sälgyzen, harvah kaksi.

Hebo eläy 25–30 vuottu. Sen kazvo rippuu rovus da syötändäs. Midä parembi hebo syöy, sidä suurembi kazvau. Hevon kazvo voi olla 150–185 sm. Hebo on kazvinsyöjy elätti. Hevon paras syömine on heiny da kagru. Päiväs sille pidäy 30–60 litrua vetty kezäl da 20–25 litrua talvel.

Hebo eläy tahnuos lehmän da lambahien rinnal. Niitylgi niilöi voibi paimendua rinnakkai. Sendäh, gu net ei olla tiel toine toizele, hebo syöy mehäviä heiniä, a lambahat da kozat suvaijah kuivembua. Hebo eläy sobuh koirankegi, sendäh gu yksi on kazvinsyöjy, a toine lihansyöjy. Net yhtes avvutetah ristikanzua.

Sidä elättii, kudai on tiel da äijäl tabaittau, hebo voi potkata.

Hevol on pitkät jallat. Se maltau ylen ravieh juosta. Juoksou hebo kaikkeh luaduh: juoksou nel’l’ul, juoksou ruagieh libo täytty ruagettu, toiči menöy eriaskelel.