Keldusieni

Keldusieni

Keldusieni (ven. лисичка, lat. Cantharēllus cibārius) on kieldusienien roduu. Se on syödävy sieni.

Ulgonägö

Keldusienen šliäppy on tratin (voronkan) muodoine, sil ollah ebätazazet reunat ualdoloilleh. Se on 2-12 sentii diametras. Šliäpän pindu on silei, kettu sitpäi lähtöy pahoi. Keldusienen šliäpäspäi lieväh lähtöy jalgaine, niilöin välis ei ole tarkua rajua. Keldusienen šliäppy on 1-3 sentii järevytty da 4-7 sentii pitky. Sienen väri on valpahankeldaine libo kalbieh oranževoi.

Syväinpuoli

Keldusienes on äijy vitamiinua, semmite tsinkua, da muudu tervehyöle hyviä ainehtu. Sienes on moizii ainehii, kudamat hävitetäh märgytaudiloin tuojii. Sidä paiči keldusienen syöndy on hyvä syöjien hävitändäs. Se on hyvä nägöh niškoi, kuivale ihole da rungan märgykalvoloile.

Kazvandu

Keldusiendy kazvau enimälleh tukkunah. Löydänet yhten, kačahtai ymbäri – vältämättäh lövvät ližiä. Keldusieni on sit puoles erinomaine, ku sit nivouse ei ole madostu da böbökkien toukkua. Keldusiendy kazvau havvu-, lehti- da segamečis. Net ruvetah kazvamah heinykuul da kazvetah ligakuussah. Äijy keldusiendy rodieu jyrylöin jälles.

Valmistamine

Keldusiendy keitetäh, suolatah, marinuijah. Semmite magei keldusieni on žuaritunnu. Keldusienes keitetäh rokkua, ližätäh sidä soussih da käytetäh sidä syväimenny.