Belomorsku
Linnu
Ozuta/peitä kartoi
|
.png)
.svg)
Belomorsku (ven. Беломорск; vien. Šuomua, suom. Sorokka) on linnu Ven’al, Karjalan tazavallas. Se on Belomorskan piirin hallindolline keskus.
Belomorskah kuulutah Vodnikov-pos’olku, Gorelyi Most–razjezdu da 19. salbavon pos’olku.
Raududorogoin ristelmys, meriportu Vienanmeren Sorokan lahtes. Belomorskan-Baltien kanualan loppupunktu.
Muantiedo
[kohenda | kohenda tekstu]Linnu sijoittuu Vienanmeren päivänlaskurannal, Vyg-jovensuus, 376 km. Petroskoispäi pohjazeh Solovetskin suariloin lähäl.
Linnan suurin oza sijoittuu Vyg-piäjovenkulkun oigiel rannal.
Histourii
[kohenda | kohenda tekstu]Enzimäzet kirjutusmainičukset Soroka-hierus (suom. ”saari” da ”joki”: ”Saarijoki”) ollah vuvvespäi 1419. Juuri tiäpäi vuvvennu 1429 lähtiettih Solovetskin suariloile kuulužan manasterin perustajat German da Savvatii.
Vuvves 1551 algajen Iivan Groznii –suarin käskyn mugah Sorotskaja-kylä tuli Solovetski manasterin omažusmuakse.
Vuvvennu 1869 Sorokan lähäl puutevolližusruadai M.P. Bel’ajev nosti höyrypuunhuavustuszavodan. Vuvvennu 1912 oli jo kolme mostu zavodua.
Talvikuus vuonnu 1915 avattih Murmanskan raududorogan Sorokskaja-azetuskohtan (kč. Kirovskaja-raududorogu).
Vuvvennu 1933 pandih käyttöh Belomorskan-Baltien kanualu. Tämä šeikku oli hyvä tevolližuon kehittämizeh pos’olkois, kudamat kuuluttih myöhembäh Belomorskah. Konzu rakendettih Belomorskan-Baltien kanualu, sie oli luageri (BelBaltLag), da myöhembäh roih Vodnikov-pos’olku.
Vuvvennu 1938 Soroka-hieru, V.P. Soluninan kunnivokse nimitetty meččymiehien pos’olku Vyg-joven oigiel rannal, Vodnikov-pos’olku da Sorokskaja-raudutieazetuskohtan pos’olku yhtistettih. Sit net suadih linnan stutusan da nimen Belomorsku.
Sovetskoin-Suomelazen voinan aigua (1941—1944) Belomorsku oli Nevvosto-Karjalan väliaigazennu piälinnannu.
Nähtävykset
[kohenda | kohenda tekstu]Linnan lähäl, Šoirukšan-kosken rinnal, Vyg-jovensuus säilyttih kallivokaiverdukset (petroglifat) — ristikanzoin da eläimien kallivopiirrokset, mečästyksen kuvat dmi. (kaikkiedah läs 2000 piirrostu), kudamat oli luajittu vuozinnu 6000—5000 enne meijän aijanluguu. Besovy sledki –petroglifat enzikerran kuvaili vuvvennu 1926 Aleksandr Linevskii, kudai tuli myöhembäh fantastiekkukirjuttajakse.