Vera Larionova

Lähteh Wikipedii
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vera Larionova
Portriettu
Ammatti: kirjuttai, runoilii
Rodivui: 28. oraskuudu 1956(1956-05-28) (65 лет)
Roindukohtu:
kanzalližus:

Vera Mihailovna Larionova on karjalaine kirjuttai, runoilii, nerokas käziruadai.

Biografii[Kohendele | Kohendele tekstua]

Vera Larionova synttyi Kotkatjärven kyläs 28. oraskuudu 1956 vuvvel muaalovehen ruadajien perehes. Pienete kaimai muaman, ga yksikai kazvoi hyvämielizenny lapsennu. Opastui Kotkatjärven školas, oli parahien joukos, suvaičči lugie, ottua ozua ozutelmois, kontsertois, kilvois. Konzu loppi školan opastundan, puutui Karjalazeh pedagougu yliopistoh, sen gi loppi ylen hyvin. Sit hāndy tyṏttih ruadamah Jeroilan alguṡkolah, kudai sijoitui kaksikerroksizeh hierun parzikodih. Lapset oldih hyvãt opastumah, ga oli heidy vähättäy, škola salvattih, a Vera Mihailovna vie äijän vuottu penziessãh ruadoi algukluassoin opastajannu Alavozen keskiškolas. Nygöi on eläköl, eläy Alavozen muatalovehen kyläs.

Toven karjalaine naine[Kohendele | Kohendele tekstua]

"Minä suvajčen kaikkie karjalastu" sanoi kerran Vera Mihailovna. Se on ihan toven: naine mielihyväl tarattau livvikse, kirjuttau muaman kielel runuo, kerdomustu, ozutelmua, pajozii da kummakkahii častuškoi. Puaksuh pastau šipainiekkua, nižu da muarjupiirua, kui on harjaitettu karjalazis perehis. On ylen nerokas joga ruadoh, ei istu tyhjiä televiizoran ies, ainos midägi käzil čopottau:nieglou čomii alazii, ruuttii, šalipaikkoi, sumkii, ombelou, viišivoiččou. Pidäy kunnos duaččua Jeroilas, kazvattau äijän ouveššii, muarjua, kukkua. Suvaiččou vastata gostii, šeimie tävvet stolat, kehittiä, ku paras emändy. Ainos on varustuksis tulla abuh pivoloih karjalan kielen hyväkse. Joga kohtas azuu omii fotokuvii da videuo, sit niis keksiu omat kinot. Runot da kuvat painau omih käzikniigazih.

Runot[Kohendele | Kohendele tekstua]

Naižen oza.

Vačan hapatukset
Mejan naižien ollah.
Mužikat gu humalaže.
Kodih ehtäy tullah.

Lapsii syöttiä, sellittiä,
Naižele pidäy.
Mužikku ga murginajan
Ylen hyvin tiedäy.

Suovattoin gi aijembah
Kyly lämmih panna.
Ehtäkse vie laukaspäi
Puolikkoine kanna.

Heiniä niitiä, žiivattu syöttiä,
Suabran piäle nosta.
Kyzymättäh mužikaspäi
Ruutua älä osta.

Ižändy gu ehtät kai
Kinuu kaččou, viruu,
Emändäle ruavon täh
Käden talmu rodieu.

Mužikkaštu joga päiviä
Akal pidäy ublažie.
Tahtonet, vai et,
Rinnal pidäu läžie.

Eigo sua vai meijän miehil
Tädä dieluo maltua.
Kodi ruavot akoin sijas
Ičen väile ottua.

Akkua lujah sevätä,
Ruveta gu žiäl'oimäh.
Perehty suvaija –
Hyvin rubiet elämäh.

Äijän nygöi lad'd'ailin,
Miehii kielel vedelin.
Rahvas minuu prostikua,
Älgiä äijäy suutukkua.