Kandeleh

Lähteh Wikipedii
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kandeleh

Kandeleh (vie muvvos kannel) on karjalaine da suomelaine kanzalline näppäilykielisoitin, yhty roduu gusl’anke, on hyvin tundiettu Baltiekkumeren alovehel.

Rakendeh da histourii[Kohendele | Kohendele tekstua]

5- ja 10-kielizet kandelehet.
Johan Zacharias Blackstadius, Väinämöine kiinnittäy kielet kandeleheh, 1851.

Kandeleh on kielisoitin. Sen piäozat ollah puuhine rungo da jouhilois, jiändehis libo ravvas luajitut kielet.

Enzimäzet soittimet oldih viizikielizet, da niilöin rungo kaiverdettih puus, yhtes libo kahtes palas. Kahtes ozas luajitus kandelehes oli rungo da kanzi. Kandelehen luadimizeh käytettih kuustu, mändyy, huabua da leppiä. Kandelehen vakku oli luajittu lepäs, kielien varret – koivus, kielet – jouhes. Laudoi rungon azumizeh ruvettih käyttämäh 1800-luvul.[1]

Nygözet kandelehet voibi jagua pienih (alle 15 kieldy) da suurih (kai 39 kieldy).[2]

Kandelehen kielih aijemba käytettih hebozen jouhiloi, ga jo 1700- ja 1800-luvul oldih käytös raudukielet. "Vaskikandeleh" tarkoittau kandelehtu, kuduan kielet ollah vaskes. [3] Kazvoi kielien miärygi. Puaksumbi käytettih 5-, 10-, 12- da 16-kielisty diatonistu soitindu. Nygyaijas Karjalas on olemas kaksi kandelehen lajii: diatonine da hromattine. Diatonizel kandelehel soitetah vaigu rahvahallistu muuzikkua, hromattizel voi soittua kui rahvahallistu sit klassillistugi muuzikkua.

Hromattizen kandelehen luadii on Kalevalan runoloin keräilii Elias Lönnrot. Vuozinnu 1830-1840 häi luadi kaksi hromattistu kandelehtu, kudamis yksi nygöi on Suomen muzies.

Nygyaijas luajitah pikkolo-, prima-, al’tu- da bassukandelehet.

Vahnimat tovestukset kandelehsoittimis (ezimerkikse suomelaine kandeleh, virolaine kannel, latvielaine kokles [iännetäh kuokles], liettualaine kanklės da ven'alaine gusli) ollah Novgorodan sego Puolan Opolen da Gdańskan 900–1400-luvulpäi olijoi arheolougizii löydölöi.

Kandeleh nägyy da kuuluu kanzanrunohuos, da Kalevalas se on Väinämözen soitin. Suomelazes kantele–sanas on luajittu Kanteletar-nimi, kudai merkiččou suomelazien kanzallizien runoloin kogomustu, kuduan Elias Lönnrot keräi da piästi ilmoih kolmes ozas vuozinnu 1840—1841. Tar–suffiksu merkiččöu naispuoldu, toizin sanojen Kanteletar on Kandelehen tytär libo tämän soittimen soitandan muza-puolistai.

XX vuozisuan 30. vuozien alus V.P. Gudkovan tiijollizen tutkimusinstituutan fol’klouruozaston ruadajan ohjuamizen mugah neroniekat Kl’uhin da Jamščikov luajitah hromattizen kandelehen. Vuonnu 1936 Karjalas oli perustettu Kantele – valdivolline ansambl’u, kudaman johtajannu oli V.P. Gudkov.

Suomes 1970-luvus algajen ruadau Kanteleliitto. Jyväskyläs ruadau Suomen kandelehmuzei .

Kandelehensoittuo on opastettu Sibelius-Akademies Helsingis, nygözes Taidehyliopistos, omannu ainehennu vuvves 1987.[4][5]

Nägevy panos hromattizien kandelehien luajindah pandih neroniekat Kl’uhin, Jamščikov, Kristal, Kuk, Čelombit’ko, Frolov, Smolin.

Viktor Vasnetsov, Guslinsoittajii, 1899
Nevvostoliiton aigaine postumarku, kuduas latvielazii kanzansoittimii. Kuvas myös latvielaine kannel libo kokle.

Kandelehsoittimet eri rahvahil[Kohendele | Kohendele tekstua]

Kandelehel soitto[Kohendele | Kohendele tekstua]

Kandelehtu soitetah pidämäl sidä piduzin polvil libo stolal. Kanzanomastu kanneldu soitetah näppäilemäl kieliäi da jättämäl net puaksuh soimah, ga yhtelläh taidehsoitos käytetäh iänen sammutindu.

Kandelehel soittajes näppäilläh tavan mugah melodiedu oigiel käil, hurual käil soitetah madalil kielil. Puaksumbah kandelehet on viritetty diatonizesti. Viizikieline kandeleh on tavan mugah viritetty D-duurih (d–e–fis–g–a) libo vastavah mollih (d–e–f–g–a), ga tostugi viritysty käytetäh.

Kandelehel soitetah soluo, myödäh soitetah kanzallizen eeposan Kalevalan runoloin mugah.

Lähtehet[Kohendele | Kohendele tekstua]

Kirjalližuttu[Kohendele | Kohendele tekstua]

  • Blomster, Risto (toim.) 2009: Kantele, Kirjoittaneet Pekka Jalkanen, Heikki Laitinen ja Anna-Liisa Tenhunen. SKS:n teoksia 1225, Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, ISBN 978-952-222-101-8
  • Dahlblom, Kari 2011: Keski-Suomen kantele, Äänekoski, Kari ja Tuula Dahlblom, ISBN 978-952-92-9447-3
  • Kastinen, Arja & Rauno Nieminen & Anna-Liisa Tenhunen: Kizavirzi. Karjalaisesta kandelehperinteestä 1900-luvun alussa. Temps Oy 2013.
  • Nieminen, Rauno – Väänänen, Timo – Rossander, Meri-Anna 2011: Kantele eläväksi, Nurmes: Nurmeksen museo, ISBN 978-951-96797-3-0
  • Nieminen, Rauno 1984: Viisikielisen kanteleen rakennuspiirustuksia, Kaustinen: Kansanmusiikki-instituutti, ISBN 951-95411-1-X

Aihies muijal[Kohendele | Kohendele tekstua]

  • http://etno.net/soitin/kantele, Kantele, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä, etno.net, 31.7.2015
  • http://etno.net/soitin/kantele, Kantele, Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmä, etno.net, 31.7.2015
  • http://www.temps.fi/soitin/ Kastinen Arja, Temps Oy, 31.7.2015
  • http://www5.siba.fi/studies/degrees-and-programmes/piano/about-us/-/asset_publisher/EaCeBi1iSpYj/content/sibelius-akatemian-kanteleopetus-viettaa-25-vuotisjuhliaan?redirect, Sibelius-Akatemian kanteleopetus viettää 25-vuotisjuhliaan, 2012, Sibelius-Akatemia|Viitattu = 31.7.2015
  • http://www.uniarts.fi/siba/harmonikka-kitara-kantele, Harmonikka, kitara ja kantele, Taideyliopisto,31.7.2015}}